Kesäyö

Ei kahlita sielua voi,
jos sillä on siivet,
tai se leijuu usvassa,
peltojen yllä,
kun aamu koittaa.

Ei mieltä voi vangita,
jos se on kuin perhonen,
lentää kukkien perässä,
katsoen mikä on kirkkaampi,
ja se kaikista hienoin,
aurinkoisella niityllä.

Miten usva peittää,
kesäisen maiseman,
järvi tyyntyy,
ja metsä hiljenee,
vain hetkeksi.

Vai hiljeneekö maailma,
kun kuulet sirkkojen sirinän,
ja lintujen hentoiset laulut,
ne kantavat yössä,
ja kuikka huutaa järvellä.

Siinä sinisessä hämärässä,
kesäyön maailmassa,
on enemmän elämää,
kuin monen ihmisen mielessä.

Ei se minua petä,
se kesäyön elämä.