Nautin kauniista kukista,
ja lämpimästä auringosta,
taivaalla lentävästä haukasta,
joka kohoaa yhä korkeammalle.
Haukka näkee kauaksi,
katselee maata pilvien lomasta,
kiertelee ja kaartelee,
ja omaa tarkan saalistustekniikan.
Onko ihmissilmä yhtä tarkka,
onko ajatukset aina kirkkaana,
havaitsemme toisen hädän,
autammeko silloin kun tarvitaan?
Emme näe aina asioita,
emmekä havaitse lähinnä olevaa,
emme tiedä mikä on tärkeintä,
vaan annamme mielemme kellua.
Se on kuin kumilautta vedessä,
vaikea ohjata oikeaan suuntaan,
ja helposti puhkeava kupla,
jota ei voi enää korjata.
Voisinpa kohota useammin,
yhtä korkealle pilviin,
kuin haukka pilvien välissä,
katsoa tarkemmin ja kierrellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti