Linnun sielu on tulta,
eikä se pelkää mitään,
se lentää kuin läpi avaruuden,
- korkealle ja näkee kaiken.
Sen suunnistaa vaistonsa varassa,
katsoen tähtiä, meren lahtia,
se tuntee magneettikentät,
- se on vapaa kulkemaan.
Se on tulisieluinen lintu,
joka ei luovuta matkantekoa,
vaan aina uudestaan,
- se nousee siivilleen.
Se katsoo ylhäältä maailmaa,
näkee koko kirjon maata,
meriä ja monia maita,
- osaa suunnistaa Pohjolaan.
Se saapuu yhä uudestaan,
kaukaa Afrikan kuumuudesta,
tai Etelä-Euroopasta,
mutta se osaa tänne,
- aina vain uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti