Kirjoitan nyt omilla sanoilla,
tarjoilen omia eväitäni,
enkä plagioi ketään muuta,
olen vain löytänyt sieluni,
sen tulisieluisen linnun,
joka sisälläni kaipaa vapauteen.
Kohotakseen taas korkeammalle,
tunteakseen lämpöiset lounatuulet,
ja ennätääksen kaukaisemmille maille,
joskus myötäisessä eläen,
tuulia vasten joskus taistellen,
mutta vapautta aina etsien.
Elämässä on joskus liikaa,
pitää karsia turhat oksat pois,
leikata oksasaksilla liika kasvu,
ja antaa kaiken versoa uudelleen,
puhtaana ja raikkaana,
oikeasta kohtaa oikeaan aikaan.
Ei kannata aina siipiä katkaista,
täytyy ottaa vain ilma haltuun,
ja puskea kaikin voimin vastaan,
oli tuulet kuinka hurjat tahansa,
jokaisella on omat vastuksensa,
voimme vain taistellen selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti