Multakasa

Kevään tullessa olen aloittanut puutarhatyöt. Siivousta on riittänyt ja olen aloittanut multakasan kärräämisen kukkapenkkeihin ja istuttanut uusia kukkia, korjannut vanhoja istutuksia. Omenapuut ovat osa täynnä nuppuja ja herukkapensaat kukkivat. Kriikunapuu on saanut ensimmäiset valkoiset kukkansa.

Multakasan päältä löysin hienon vanhan linnunpesän. Oli jäänyt kukkaruukku sinne ja ruohoja oli kasvanut päälle. Siellä oli viime kesänä ollut pesä!

Multakasa liittyy läheisesti minun elämääni. Olin toissa kesänä huonossa kunnossa, koska minulla oli sydämessä 98 % tukos sepelvaltimossa. Ihmettelin multaa kärrätessä, että miksi minun rintalastaan aina pisti, kun jouduin ponnistelemaan raskaiden kuormien kanssa. Mutta en välittänyt siitä sen kummemmin, koska multaa oli levitettävä ympäri pihaa.

Oli jokin suurempi varjellus, nyt ymmärrän, että olin pitkään paljon sairaampi fyysisesti kuin kukaan tiesi. Minun sairauteni oli kehittynyt pikku hiljaa, eikä kukaan ymmärtänyt, miksi olin niin väsynyt. Minun sydän olisi pitänyt tutkia vuosia sitten. Tällainen lähes täysin tukossa oleva sepelvaltimo ei kehity hetkessä. Se vie vuosia tai vuosikymmeniä, ja haittaa jo 50 % prosenttisena elämää. Minä en vain ymmärtänyt, että tätä ei todeta missään, vaikka olin aikaisemmin sinä vuonna TAYSin unilaboratoriossa tutkittavana. Edes niissäkään ei selvinnyt syytä omaan uupumukseeni ja siihen, että nukuin vain muutaman minuutin kerrallaan.

Elämä on ihmeellistä, että selvisin ja olen terveydeltäni nyt erittäin hyvä kuntoinen. Olen saanut paljon uusia ystäviä ja bongailen lintuja useita kertoja viikossa. Se pitää minut elämässä kiinni, ja olen onnellinen uudesta työstä kotipalveluissa. Olen psyykkisesti täysin terve, ja minut leimattiin paljon sairaammaksi kuin olin, mutta kaiken taustalla olikin fyysinen sairaus eli huono sydän, ja siitä seuranneet vaikeat uupumustilat, sekä ADHD!