Usein miettii,
miksi on annettu,
niin paljon kärsimystä.
Ei elämässä ole aina,
selviä suuntia,
on vain haparoivia yrityksiä
- elää.
Kivet hiertävät,
usein tiellämme,
haavoille,
ja rakoille jalkamme.
Mutta uskoa
- tulevaisuuteen,
sitä ei kannata unohtaa.
On vain luotettava päiviin,
ilman elämän toivoa,
ei ole enää uskoa ja iloa,
eikä voi nauttia mistään.
On otettava etappi kerrallaan,
annettava päivien mennä,
omassa tahdissaan.
On oltava voimakkaampi,
ja vastustettava pahaa,
oltava lujempi luonne.
Sillä pahat voimat,
vaanivat jokaista sielua,
ohjaavaa harhateille.
Tuovat pahaa myös toisille,
yrittävät pilata elämän,
joka on liian kallis,
hukattvaksi turhaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti