Ihmettelen

Vieläkin ihmettelen kesällä tapahtunutta! Minut lähetettiin sairaalaan ja minulle laitettiin sanat, joita en ole edes sanonut, eikä kieli ole minun:

"Usan armeija seuraa minua ja lääkäri lähettää minut turvaan sairaalaan."

Eihän tuossa ole järjen häivää koko lauseessa?!

Naapurit vain syyttivät minua siitä, että olin puhunut siitä, mitä he humalassa tekivät viime syksynä.

Siinä oli ratkaisun avain!? Muistan sanasta sanaan, mitä minulle hän puhui, kun tilasivat minulle ambulanssin, koska olin niin "sairas"!

Maailma on omituinen paikka, siellä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, jota ei voi käsittää pienillä linnun aivoilla. Miten huonoa on laittaa minun puhumaksi sanat, joita en ole sanonut, eikä se olisi minun ilmaisuni lainkaan!

En voi ymmärtää, että mikä suojapaikka on sairaala? Se on enemmin kuin vankila, kun ulkoilemaankin pääsi vain kerran sairaanhoitajan kanssa. Puhumattakaan muusta mitä siellä näki tai koki, en suosittele paikkaa, tulee vain huono olo tai paha mieli muiden potilaiden sairauksien takia!

Kuka tahansa sinne sairaalaan psykiatriselle osastolle joutunut tulee muuttumaan, ja muuttamaan käsitystä elämästä lopullisesti! Silloin ei anna muiden ihmisten enää vaikuttaa omaan elämäänsä, vaan oppii elämään vain oman mielensä ja tahtonsa mukaan.

Kokemuksena hoito psykiatrisella osastolla on paljon voimakkaampi kokemus kuin läheisen ihmisen kuolema, puhumattakaan siitä, että avioero on vain pikku juttu kaiken sen näkemäni rinnalla.

Vertaisin kokemusta oman rajallisuuden ja kuolevaisuuden kokemukseksi, kun menettää siellä täysin oman elämänsä määräämisoikeuden! On vain päätettävä, miten elää lopun elämänsä ilman, että joutuu minnekään sairaalaan koskaan hoidettavaksi, se on kuolemaakin pahempi paikka, tämän totesin siellä! Siksi äitinikin halusi, että saattohoidamme hänet kotona loppuun asti, eikä hänen tarvitse olla sairaalassa. Ymmärsin siellä täysin hänen tahtonsa, miten hän halusi viettää lopun elämänsä ajan kotona, ja meidän lasten hoidettavana!

Itse opin ainakin, että minun täytyy olla paljon itsenäisempi omien ratkaisujeni suhteen. Elän vain tämän kerran oman elämäni, ja elän elämäni vain itseäni varten siinä mielessä, että vain olemalla tyytyväinen omaan elämääni, voin antaa jotain muille elämässäni!

Minä näin liikaakin sellaista, mitä en olisi halunnut nähdä, ja näin niitä, jotka olivat joutuneet luopumaan omasta määräämistahdostaan täysin, ja he olivat täysin riippuvaisia muista ihmisistä, ja he eivät pystyneet edes käyttämään omia varojaan oman tahtonsa mukaan.

Ihmisen itsemääräämisoikeus on tärkeintä elämässä, ihminen itse valitsee oman tiensä, ja itse vastaa omista teoistaan, ja täytyy ymmärtää, että elää vain yhden kerran, ja senkin, että ei voi olla kaikkien mieleinen henkilö missään tapauksessa. Aina on olemassa vihollisia niinkuin ystäviäkin, ja sen oppii kyllä huomaamaan!