Olen yksin ja unelmoin.
Sieluni on yksin,
olen oman tietoni varassa,
enkä enää etsi muuta,
sillä mahdollisuuteni on käytetty,
olen elänyt vain ja elän yhä,
oman rajallisuuteni mukaan.
Siksi en ehkä ole toiminut oikein,
koska minulla ei ole ollut muuta,
kuin oman itseni tuntemus asioista,
joita olen joutunut kokemaan,
eikä kukaan ole osannut,
tai arvannut mitään siitä,
enkä ole saanut neuvoja,
taikka toisten tukea.
Jos olisin tiennyt enemmän,
en olisi astunut harha-askeleita,
olisin kulkenut suorempaa reittiä,
valinnut ehkä toisia sanoja,
mutta samat virheet olisin tehnyt,
ehkä vain toisella tavalla.
Olen vain elänyt omia valintojani,
katsonut toisiin tietolähteisiin,
joita ehkä ihmisille suodaan,
mutta ne eivät anna oikeaa kuvaa,
sillä niillä oli virheellinen kuva,
kaikesta siitä mitä he olivat nähneet,
siksi ne johtivat ihmisiä harhaan.
Unelmat eivät koskaan kuole,
niiden sielu on laajempi,
ne kannattelevat ihmistä,
ja antavat aikaa kulua,
sillä vain unelmat kantavat,
että ihminen luottaa tulevaan,
ja on siksi vielä elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti