lauantai 20. heinäkuuta 2019

Hiljainen tappaja

Yö tuntui pitkältä. Mies oli kävellyt hämärässä illassa niin pitkälle kuin oli jaksanut. Hän oli saanut vähän ruokaa itselleen, ja hän oli syönyt heti yhden leivän. Hän sai sen verran energiaa, että jaksoi kävellä hitaasti muutamia kilometrejä eteenpäin. Hän ei tiennyt missä hän on, mutta hän ei uskaltanut vielä pyytää apua muilta ihmisiltä, eikä mennä talojen lähelle. Vielä pitää jaksaa päivä tai pari, ehkä hän sitten on riittävän kaukana.

"Ehkä he haluavat sulkea minut tänne, että saavat keinoteltua itselleen taloni? Nyt tiedän, että olisi pitänyt lähteä aikaisemmin, koska tiedän, paljon enemmän pahaa on tehty. He tekisivät sen omalle äidilleenkin."

"Ymmärrän, että he tekevätkin, mikään ei pysäytä, olenhan minäkin vain hullu, yksi hullu hullujen joukossa."

"Miksi näin elämässä käy, he onnistuivat siinä, mihin heidät oli tarkoitettu, "pelin" tarkoitus  oli saada minut lopullisesti tänne koko elämän ajaksi, nyt tiedän sen, he pilkkasivat perhettä pahasti."

"Kukaan ei jäänyt ilman, onneksi äiti on jo kuollut, siellä jos uhkailu kohdistuisi häneen, en tietäisi, kuinka toimisin? Koko "pelin" idea on perheen ja suvun mustamaalaaminen."

Mies mietti kauan aikaa omaa perhettään, ja omaa kohtaloaan. Hän palasi lapsuuteen ja nuoruuteen, omaan avioliittoonsa, ja omaan kohtaloonsa. Ei hän ymmärtänyt koko tapahtumaa kunnolla, eikä hän ymmärtänyt, miten hän oli lopulta uskonut kaikkeen, mitä hänelle oli kerrottu ja mitä hänen oli annettu ymmärtää. Miten hän oli lähtenyt mukaan?

Mies ymmärsi, että hän oli ollut liian väsynyt vaimonsa kuoleman jälkeen ja liian yksin, että hän olisi voinut välttyä seurauksilta. Hän väsyi, eikä pystynyt vastustamaan kiusauksia. Hän antoi periksi liian helposti ja ajautui yhä syvemmälle ja kiinnostui vastakkaisesta sukupuolesta. Jos hänellä olisi ollut vielä vaimo, ja hän ei olisi kokenut työssään epäonnistumisia, tai jotain, mitä hän ei voinut ymmärtää. Tapahtumat työpaikalla olivat olleet outoja, eikä hän tiennyt, kuka ne oli tehnyt tai miten ne oli tehty!

Mies valvoi pimeässä yössä ja hänen ajatuksensa kiersivät kehää. Äänet yrittävät pelotella häntä lisää, ja sanoivat, että miehelle tullaan kostamaan. Hän saa maksaa kaikesta tapahtuneesta, kun on uskonut heihin näin helpolla.

Vihdoin mies nukahti, mutta hän näki painajaisia ja heräsi välillä. Hän nukkui aina vain lyhyitä hetkiä, ja muisti herätessään, miten ikäviä asioita hän näki unissaan. Hän ei pystynyt auttamaan vaimoaan, ja vaimo kuoli. Hän ei pystynyt suojelemaan muita ihmisiä, ja he paloivat. Kaikki oli kaaosta unissa. Hän selvisi aamuun kuitenkin. Hän oli kylmissään ja väsynyt yön jälkeen. Matkaa oli kuitenkin jatkettava.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti