Yhdeksän kilometriä tuli käveltyä Kolin maisemissa. Polkuja oli paljon ja oli helppo valita itselleen sopivin reitti. Uuron historia oli mielenkiintoinen. Rotkon pohjalla on ollut luonnonniitty, josta kaksi perhettä on tehnyt heinää karjalleen. Sittemmin niityt ovat metsittyneet, ja ennallistamistöiden seurauksena suo valtaa alaa siellä. Mäkräahon kautta matka jatkui kohti Mäkrävaaraa, josta näkee hyvin Kolin huipun. Vanhat niityt on niitetty ja niittyjen alkuperäinen kasvillisuus palaa niukkaravinteiselle kasvupaikalle. Mäkrävaarasta polku kiertää Ikolanaholle, jossa on nuotiopaikka.
Lintupoikueita näkyi useita. Tiaisia, närhiä, punarintoja, rastaita, tikkoja ja peippoja kuuli kaikkialla. Leppälintu ruokki ahkerasti pesässä olevia poikasia, peukaloinen poikueineen oli polun molemmin puolin. Räkättirastaan poikanen oli jalkojen juuressa polulla. Edellisenä ilta kuuli sinirinnan laulua, mutta siitä ei saanut kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti