Yhä minä elän,
ja sielussa palaa ja soi,
elämän sävelet eivät jättäneet,
ne ovat vain yhä kiihkeämpiä,
kuin matka loppuisi kesken,
kiirehdin että ehtisin enemmän.
Mutta tarvitseeko ihmisen kiirehtiä,
ehtiä enemmän elämässä kuin olisi tarpeeksi,
voisiko kulkea rauhallisemmin hetkiä,
ja enemmän olla läsnä toisten elämässä?
-
Miten vähän lopulta jää ihmisestä,
ja miten paljon kuluttaa aikaa turhaan,
vain vähän on lopulta tarpeellista,
enemmän olisi jaettava aikaa,
ja oltava läsnä lähimmäisen päivissä.
Minä näen heitä joka päivä,
elämää paljon nähneitä ihmisiä,
osa on jo eksyksissä tässä maailmassa,
he elävät uudelleen menneitä päiviä.
-
Minä ymmärrän heitä paremmin,
kuin muita tämän maailman ihmisiä,
minulla aikaa kuunnella muutama sana,
mitä oli sota-aika tai köyhä lapsuus.
Miten he ovat kokeneet kipeitä kohtia,
jotka nousevat yhä esiin elämässä,
näinä viimeisinä elinvuosina,
ei ihminen unohda omia menetyksiään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti