Miehet joivat teetä hiljaa ja söivät ohutta, jo päiviä sitten paistettua leipää. Kumpikin oli omissa ajatuksissaan. Nuorempi mies katseli huonetta tarkemmin, ja hän näki kuluneet seinät, huonekalut ja kaikki oli huoneessa vanhaa, eikä sitä ollut uusittu vuosikymmeniin. Oli kuin aika olisi pysähtynyt aikaan, jolloin hän oli ollut lapsi. Siitähän oli jo kulunut aikaa, eikä hän enää laskenut vuosia, vaan oli se tunne, että hän palasi kuin kotiin.
Vanha mies laittoi paljon sokeria teehensä, ja ruskea sokeri ja kuivahtanut leipä olivat ehkä hänen normaali aamiaisensa. Jostain hän toi kuitenkin kuivattuja hedelmiä, ja tuoreita yrttejä. Hän sanoi, että hän oli tottunut luonnon antimiin, eikä hän kaivannut paljon. Hän söi, mitä omasta puutarhastaan sai, ja sai täydennystä ruokaansa harvoin. Joskus joku sukulainen toi hänelle teetä ja sokeria, riisiä, suolaa ja mausteita, eikä hän juuri mitään ostanut. Hän sai omista kanoista munia, ja lihaa, eikä hän enää kaivannut paljoakaan muuta. Teetä ja leipää, niitä hän oli tottunut syömään paljon.
Mies oli liikuttunut vanhan miehen ystävällisyydestä vierasta kohtaan. Vaikka oli vain vähän ruokaa, hän jakoi omastaan, eikä hän kysellyt turhia. Aivan kuin hän olisi arvannut, että nuorempi mies oli saanut kärsiä kovasti, ja ehkä hän oli joutunut rikoksen uhriksi, ehkä hän oli joutunut jonkun pahan teon kohteeksi, tai sitten hän oli kärsinyt onnettomuuksista.
Aamiainen kului verkkaisesti, ja molemmat miehet olivat omissa oloissaan. Vanha mies kysyi lopulta, miten nuorempi oli onnistunut saamaan paidan, joka oli hänen päällän. Mies sanoi saaneensa sen vanhan setänsä perintönä. Vanha mies sanoi, että hänellä oli ollut samantapainen paita joskus nuorempana. Mies ymmärsi, että hänen piti tarkasti miettiä vastaukset, että hän olisi uskottava. Hänellä oli paljon muistettavaa, mitä hän oli sanonut. Kaikki piti olla samalla tavalla vastattu, ettei toinen epäilisi hänen valehtelevan.
Mies kuuli päässään puhetta. Äänet kirosivat ja sanoivat häntä hulluksi. Miksei hän kerro miehelle, miten hän oli epäonnistunut työssään, ja miten häntä epäiltiin varkaaksi. Miten hän oli hullu ja totellut jotakin olematonta ääntä. Miten hän pystyisi olemaan paljastumatta, hänen piti olla tarkkana. Äänet keskeyttivä usein hänen ajattelunsa, ja ne yrittävät huonontamaan häntä monin tavoin.
Hänen ei kannattaisi kuunnella ääniä, jos hän keskittyisi paremmin. Hän huomasi, että välillä yöllä ääniä ei kuulunut ja hän ihmetteli hetken aikaa sitäkin. Päivisin äänet olivat taustalla, mutta hän oli nyt matkan aikana oppinut elämään niiden kanssa. Hän päätti, että ei noudata enää tai puutu äänien sanomiseen. Elämä pitää elää, kuten hän itse haluaa.
Hiljaisuus oli pitkä ja aamu sujui verkkaisesti. Vanha mies alkoi vihdoin kertomaan miehelle töistä, ja toivoi, että he yhdessä katsoisivat paikat lävitse. Vanha mies käveli paljain jaloin sisällä, eikä hänellä ehkä ollut sopivia kenkiä antaa. He katsoisivat asiaa myöhemmin. Yhdessä he lähtivät ulos viljelypalstaa katsomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti