Kaikki asiat olivat edenneet pikkuhiljaa. Mies oli vaimonsa kuoleman jälkeen yksinäinen ja surullinen. Hän muisti kaikki elämänsä tapahtumat, ja vaimoaan hän suri kovasti, ja koki syyllisyyttä, että ei ollut riittävästi läsnä viimeisinä päivinä. Hän ei voinut olla pois töistä, sillä hän olisi saanut lopputilin ja hänen piti olla töissä ansaitakseen tarpeeksi. Vaimo oli vakuuttanut hänelle, että pärjäisi yksin kotona ja muiden naisten avustaessa. Ei hän voisi olla pahoillaan asioista, olihan hän pyytänyt apua ja tukea vaimolleen. Vaimon kuolema jätti kuitenkin tyhjän aukon hänen elämäänsä. Sillä oli suurempi merkitys nyt ja se kaipasi täyttöä. Se tyhjä ja suuri aukko elämässä. Siihen tulivat äänet tilalle.
Äänet kaappasivat hänen mielensä ja sielunsa osittain. Hän ymmärsi tapahtumien tuhoavan hänen siihen asti eläneen elämänsä. Hänellä ei enää olisi kotia tai paluuta aikaisempaan työhönsä. Hän joutuisi ehkä kuolemaan tuomituksia tai ainakin vankilaan elämänsä loppuajaksi. Hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin paeta. Sillä matkalla hän oli nyt.
Muutokset elämässä kontrolloivat yhä enemmän hänen elämäänsä. Se kaikki tapahtui vähitellen, eikä se ollut hänestä mitenkään erityistä. Hän itse ei huomannut johdattelua, sillä kaikki tapahtui niin hienovaraisesti hänen elämässään. Hän koki vain onnen tunteita uudesta suhteesta ja uusista toiveista, ettei hän edes ajatellut epäonnistuvansa.
Nyt hän oli kärsinyt enemmän kuin ymmärsi ihmisen voivan kärsiä. Hänellä ei ollut ruokaa, tai vettä, hänellä oli paljon kipuja ja hän oli laihtunut. Hänen fyysinen olemuksensa oli vanhentunut ja muuttunut. Hän koki elämänsä kärsimysnäytelmän pakomatkansa aikana. Jokainen askel sattui, ja haavat selässä kiristivät. Osa oli ehkä tulehtuneita, ja hänen oli vahingoitettava itse itseään ollakseen uskottavampi kertomuksessaan. Hänen olisi varastettava, toimittava vastoin omaatuntoaan, ja valehdeltava ehkä loppuelämänsä ajan. Siinä oli henkisiä koettelemuksia hänen elämässään. Hän uskoi kuitenkin jumalansa armahtavan hänet lopulta, sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin rukoilla, että kaikki olisi hyvin lopulta.
Hän huomasi olleensa helposti johdateltava, eikä hän luottanut enää itseensä, vaan hyväksyi muiden ihmisten päätökset. Häntä neuvottiin huonoilla ohjeilla, ja hän noudatti niitä. Hänen elämänsä suistui raiteltaan sen takia, että hän suostui huonompiin vaihtoehtoihin kuin olisi tarvinnut.
Epäonnistumisen siemen oli kylvetty siis hänen elämäänsä nyt. Hän ymmärsi, että hän voisi ehkä vielä onnistua, mutta se vaatisi häneltä itseltään enemmän kuin aikaisemmin. Hän ei voisi tehdä muuta kuin yrittää selvitä nyt. Hän oli kokenut paljon kipua ja traumaattisia kokemuksia. Häntä oli muistutettu vanhoista tapahtumista, ja kaikki tuntui tukevan epäonnistumisia elämässä. Häntä muistutettin jatkuvasti epäonnistumisista ihmissuhteitta ja koko elämässään. Hänen pitäisi unohtaa menneet ja aloittaa elämä alusta. Hänen ei pitäisi kuunnella enää ääniä tai antaa valtaa niille omassa elämässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti