Mies mietti tapahtumia yön tunteina. Aikaa tuntui olevan paljon, ja hän oli enemmän hereillä kuin nukkui. Hän ymmärsi, että hän oli luottanut liikaa johonkin, jota hän ei tuntenut. Hän muisti nähneensä outoja kuvia tai jopa lehtiä, joissa oli kerrottu sellaista, mitä hänelle tulisi tapahtumaan. Hän ymmärsi, että ne eivät olleet oikeita vaan feikkejä. Hän oli nähnyt kuvia epäonnistumista, ja häntä oli muistuttu lapsuuden ja nuoruuden tapahtumista, jotka hän oli jo unohtanut. Nyt kaikki epäonnistumiset ja traumat oli avattu uudelleen. Hän muistutettiin hänen epäonnistumistaan jatkuvasti ja toistettiin, kuinka hullu hän oli ollut!
Hän oli valinnut epäonnistuneita ratkaisuja asioihin. Hän koko työssää epäonnistumisia, ja hän ei tiennyt, mitä hänestä puhuttiin töissä. Hän kuuli asioita, jotka eivät olleet totta. Hän ymmärsi, että hänen asemansa työyhteisössä oli epäluotettava työntekijä ja hänet oli alennettu monissa asioissa. Hän jäi paitsioon työtehtäviä jaettaessa.
Mies tunsi itsenä epätoivoisemmaksi vaimonsa kuoleman jälkeen, ja haave perheestä oli romuttunut. Hänen toiveensa perheestä olivat siis romuttuneet lopullisesti, ja uusi nainen pelasti hänet siinä. Hän koki, että nainen yritti auttaa häntä asioissa. Hän ei ymmärtänyt pelätä asioita.
Miehelle siis annettiin huonoja vaihtoehtoja elämässä. Hän olisi voinut kuolla tapahtumissa, ja sen hän koki yhä selvemmin. Oli ihme, että hän oli selvinnyt hengissä. Joku toinen kuoli hänen sijaansa auton ohjaamossa. Ei hän voinut mitenkään muuttaa tapahtumia.
Hän oli epäillyt kaikkea alussa kuullessaan ääniä, mutta lopulta hän luotti naisen ääneen. Luottamuksesta hän maksoi kalliin hinnan. Nyt hän epäili kaikkea ja kaikkia. Hän ei voinut enää luottaa ihmisiin, eikä arvostelevat äänet auttaneet häntä. Se toi epävarmuutta hänen elämäänsä yhä enemmän. Mitä hän tulisi kokemaan tai miten hän eläisi loppuelämänsä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti