Kuulin paljon,
ehkä jäi sinusta kuuntelematta,
mutta muistot jäävät,
kuinka paljon sain kuulla,
ja kätkeä nuo sanat talteen.
Elämän timantteja,
ripottelit elämämme poluille,
ja johdit meitä kohtaamaan ne,
että emme huolehtisi liikaa,
vaan jakaisimme siitä hyvästä,
mitä sinäkin jaoit,
ja muistaisimme,
ja aina auttaisimme.
Elämässä on epävarmuutta,
mutta toivoa myös,
ja siihen sinä luotit,
ja menit läpi "sen harmaan kiven".
Ei meistä ehkä ole,
yhtä paljon sisua,
ja voimaa,
eikä hellää sydäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti