Kuulen hentoiset äänet,
tunnen tutut tuoksut,
monet mutkat poluilla,
kaikki kivet ja kannot,
paikoillaan siellä,
on harsoista pilveä,
ja sinistä taivasta.
Katsellaan etsii,
löytyykö mitään uutta,
onko matkani sama,
muistanko kaiken,
ja olenko onnellinen,
tästä puhtaasta lumesta,
ja kirkkaasta päivästä.
Elämän sumuja,
tummempia varjoja,
olenko ne ohittanut,
saavuttanut selkeät,
sinivalkoiset päivät,
ettei tarvitse pelätä,
olla vain oma itsensä.
Ottaa oma ilonsa,
tavoittaa onnensa,
pitää kiinni toisesta,
silloin kun on tarve,
tulla kuulluksi,
ja olla näkyvillä,
olla osa yhteistä.
Olen iloinen,
sinusta metsäni,
olen itkenyt suruni,
iloinnut onnestani,
ja kuullut äänet,
joita metsä kertoo,
miten elämä kulkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti