Luontoturismi -kurssilla tarkastelin matkailijamäärien vaikutuksia ja ihmisten jättämiä ympäristövahinkoja mm. Englannin etelärannikolla, Suomen Lapissa, valtamerten eksoottisilla saarilla ja Islannin länsirannikolla. Vertailin eri alueiden piirteitä ja maaperän ja kasvillisuuden vaikutuksia, sekä matkailijamääriä, palveluita ja muita tekijöitä, kuten ilmaston vaikutuksia alueen ympäristöongelmiin, joita turismi aiheutti.
Englannissa tutkimuskohteena oli hiekkarannikko, jossa kävi paljon turisteja. Alueelle oli helppo päästä läheisistä kaupungeista ja Suur-Lontoon alueelta. Alueella oli kuitenkin suojeltavaa kasvillisuutta ja eläimistöä, joka kärsi liiallisesta kävijämäärästä. Alue kaipasi suojelua, jotta alkuperäiset kasvit saatiin suojeltua hiekkaperäisessä maastossa. Alueen kehittäminen kaipasi opastettuja polkuja ja aidattuja alueita. Liikkumista alueella piti rajoittaa, jotta se säilyisi luontomatkailuun tai yleensäkin matkailuun sopivana vetovoimaisena alueena. Kehittämisessä lähdettin alueen omista tarpeista, ja siitä, että se säilyisi edelleen haluttuna rantakohteena turisteille.
Suomen Lapissa kävijämäärät olivat pienempiä, mutta toisaalta ympäristö oli haavoittuvaista luonnon ankarien olosuhteiden takia. Pitkä talvi vaikuttaa kasvillisuuteen ja eläimistöön. Suomessa on rakennettu laaja kansallispuisto verkosto ja luonnonpuistoja. Rajoittamalla alueella liikkumista ja ohjaamalla turistit opastetuille reiteille saatiin ympäristön kuluminen kuriin sekä saatiin rauhoitettua osa alueista alkuperäisille kasveille ja eläimille. Suomessa on paljon tehty matkailun eteen ja alueilla on tarjolla laavuja ja autiotupia, sekä saniteettipalveluita. Jätehuoltoa on kehitetty ja mm. Karhunkierroksen tai Saariselän alueen polut ja tuvat ovat hyvin huollettuja.
Valtamerten eksoottisilla saarilla suurimpana ongelmana oli hallitsematon rakentaminen liian lähelle rantoja ja roskaaminen. Valtamerien jätemäärät ovat haasteellisia. Rannoille jätetyt tai laivoista mereen johdetut jätteet tuovat haitallista materiaalia, ja erityisesti muovipullot, muovipussit ja muut kertakäyttöiset muovituotteet kulkeutuvat pitkiä matkoja ja kertyvät sitten suuriksi jätelautoiksi, tai ajautuvat rannoille. Rantojen kulumisen ja roskaantumisen estäminen on erittäin haasteellista muuten heikommin kehittyneillä alueilla. Yhteiskuntapalvelut eivät ole samalla tasolla kuin länsimaissa. Jätehuollon kehittäminen ja tarkempi rakentamisen suunnittelu olivat tärkeitä alueiden kestävän matkailun luomisessa. Ympäristöosaamista tarvitaan vielä paljon merien ja rantojen suojeluun.
Islannissa tarkastelin länsirannikon lähes asumattomia alueita. Maaperän eroosio on suuri ongelma Islannissa ja siellä mm. auton jäljet maastossa näkyvät vuosia, koska puuttuu maaperää suojeleva kasvillisuus, on vain sammalta, jäkälää ja heinäkasvillisuutta. Maaperä ei kestä suuria turistimääriä näillä herkillä alueilla. Suojelualueiden määrää on lisätty kyseisellä alueella ja rantoja on aidattu tai estetty liikkuminen alueilla, joissa on suojeltavia eläimiä tai kasveja.
Tässä on lyhyesti esitelty työni luontomatkailukurssilla. Todellisuudessa koko alkuperäinen teksti oli noin viisitoista sivua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti