Sydän

Niin kauas katseesi vie,

harhailee maailman laidoilla,

tuntematon outo tie,

perille päästäänkö, mietin,

turvaan, rauhaan, jonnekin vain.

Ahnas on eläväinen mieli,

tyydy ei kovin vähään,

liikaa jo vaatii itseltään.

On vain hetki matkaa,

rauha, kun tulla saa,

sydän tuntee turvan,

kotona levätä saa.

Katsoa tutun koivun latvaa,

lempeässä aamutuulessa,

linnun laulun soidessa,

kostea ruoho tuntuu,

kutittaa paljasta ihoa.

Mullan tuoksu,

tutut äänet,

rauhan jo sydän saa,

levätä aamun herkässä hetkessä,

linnun laulun soidessa.


Löysin taas yksittäisen paperin, jossa oli neljä runoa, ja kirjoitin ne tänne. En tiedä, milloin lienee kirjoitettu. En ole ammattikirjailija, joten suonette anteeksi, jos ne eivät täytä runojen laatuvaatimuksia! Tiedän, että näitä on käytetty pilan tekoon minusta!