Sudet

Varjot pitenevät,

ilta saapunut on,

kulkija katsoo kuuta,

ja taivaan tähtiä,

odottaa huomista.

On vain ajatuksia,

hiljaisia henkäyksiä,

pieni tuulenvire,

kuulas kuutamo,

ja pehmeä hanki.

Metsässä satuja,

mielikuvitusta täynnä,

kuuleeko pöllöjä,

huhuilevatko ne,

hiljaisina öinä.

Hetken matka,

ja silloin tapahtuu,

öinen valitus kuuluu,

susilauma ulvoo,

sydän säikähtää.

Ilo kumpuaa,

tätä olen odottanut,

koko pitkän elämäni,

kokenut jotakin,

jotain suurempaa.

Hetket painavut,

syvälle mieleeni,

sinne tunne jostain,

jota ei muuten saa,

tavoittelen taivasta.

Koirat ovat hiljaa,

susien äänet vain,

ja odotamme siinä,

katsellen suolle,

on muu metsä,

silloin vain hiljaa.

Olen vain huono pöytälaatikkorunoilija, mutta silti kirjoitan, koska kirjoitan vain omista kokemuksistani ja ajatuksistani. Jos joku tekee teksteistäni pilaa, ei se minua haittaa, olen niin monessa liemessä jo keitetty! Näitä tekstejä voi vapaasti käyttää, kun mainitsee alkuperän!
Jokaisesta ihmisestä voidaan tehdä piloja, tai kiusantekoa hänelle, sitä voivat tehdä sukulaiset, naapurit, tai muutoin asioita paremmin tuntevat ihmiset, täysin tuntemattomatkin, "paha kello kauaksi kuuluu", ettei sellainen toiminta tästä maailmasta lopu. Sitä ei voi koskaan kitkeä yhteiskunnasta, kuten ei plagiointiakaan! Ihminen on susi toiselle!

Kohtasimme joitakin vuosia sitten Keski-Suomessa susilauman ulvonnan, kuuntelimme sitä noin neljän sadan metrin päästä pienen suon laidalla. Se herätti meissä kaikissa pöllöretkeläisissä suuria tunteita, kuulimme sen ehkä ensimmäisen ja viimeisen kerran oman elämämme aikana!

Tänään aloitan tämän kevään pöllöretkeilyn, jos sää on suosiollinen ja retki järjestetään!