Runojani vuodelta 1974

Runot 1974

Pirtissä pienessä

On olo hyvä,

tuvassa lysti kaikilla,

takan loistehessa tarinoidaan,

olutta juodaan,

makkaraa käristetään,

valo loikkii,

hämyyn hämärtyy,

rinnasta riemu pyrkii.

On rattoisa seura,

tavat tutut entiset,

ei vieras ole kukaan,

on tavattu ennenkin,

autetaan nyt,

autetaan toisia,

tovereita myötäkin.

Vihdoin päättyy ilta iloisin,

tuli sammuu,

tuhkaksi palaneet puut on,

unen maa jo aukenee,

sinne moni saapuu,

rinnassa onni ja ilo.

-

Tule joukkoon ystävien,

et olla saa niin ypöyksin,

kai muistat,

ettet yksin olla voi onnellinen,

tarvitaan toinen.

Elämälle

Kussa kuljetkin ystäväni pieni,

muista neuvo vanhempain,

moni pettää, moni riitaa haastaa,

missä viipyy rakkaus lähimmäisten,

kova onni, kohtalo katala,

älä sorru, vahvana pysy,

onni saapuu jossain kaukana,

sinne pääset, rakkaus aseenasi.

Juhannus

Ei tule juhlaa,

en huomaa sitä ollenkaan,

puuttuu parhaat, rakkaimmat,

sinne on kaipaus suuri,

toivotan muille juhlaa,

minulta se puuttuu.

Linnun laulu

Linnun laulu ylistää,

kukka kultaa maan,

on suuri luonnon kauneus,

yllä lehdon kotoisan,

valkoinen, keltainen, punainen,

ehkä sininen,

- kukka kukkaan puhkeaa,

aika on juhannuksen.

Tuoni vie, vaan yksi jää

Elämä on lyhyt,

en tiedä käytänkö sen oikein,

olen joskus niin lohduton,

vuodet vierii, aika kiiruhtaa,

missä on pysäkkini?

Ei, pysähtyä ei saa,

aina täytyy yrittää,

ihmiset ovat vain aikansa,

me katoamme, uudet saapuvat.

Uusi aika, uudet tavat,

mutta yksi on sama,

ei katoa rakkaus,

rakasta ja anna muidenkin rakastaa.

Rakkauteni

Missä olet,

opitko elämän ehdot,

olen optimisti,

aina on toivoa uudesta,

se voi olla parempaa.

Voi, jos osaisin oikein rakastaa,

rakkaus on jaloa,

sen voima on suuri,

vahvat muurit sortuu.

Olen heikko ja avuton,

avun toivon, anna se.

Se rakkauteni on,

kuiskaa, suutele, hyväile,

kaikki yhtyy samaksi,

me olemme vahvat.

Se auttaa meitä,

tukee toisiamme,

kiitos, sinulle rakas,

rakas rakkauteni.

Joulu lapsuuden

Oi joulu lapsuuden,

sä lämmin olit,

vaan muistoissani olet nyt vain,

sinut, jos uudelleen saisin,

onnellinen olla vain voisin.

Joulun odotus

Kun joulu on,

ilon kasvoillasi nähdä kai saan,

rinnoin onnellisin taas,

käymme kirkkohon.

Oi, jospa me kaikki,

onnesta täyttyisimme,

on niin paljon pahaa,

itsekkyys, raha ja kaikki muu,

toivoisin olevani vapaa,

ja iloita sinusta joulu vain.

-

Joskus outo tunne valtaansa saa minutkin,

en tiedä, vaan kaipuu on suuri,

nähdä jotakin uutta, elämää.

-

Ilo

Ilo on hymysi,

ja loistavat silmäsi,

keväinen kukkaketo,

ja villi mieli,

ensimmäinen leskenlehti,

ja siinä pörräävä kimalainen,

minä tahdon olla vain sinun.

Talviuni

Talvi, tuisku ja pehmeä lumi,

jäätynyt joki,

värjöttelevä varpunen,

koko luonto on erilainen,

minä muistelen sinua,

kyynelsilmin ehkä kuljen,

tuuli yltyy,

yöksi hämärtyy,

loistaa kodin lämmin valo.

Minä rakastan vain sinua,

sinä olet - toivon ainakin - majakkani,

korpikuusikko huokaa,

koira haukkuu menetettyä vapauttaan,

kaikki on vain sinua varten,

minä rakastan sinua.

Sataa

Harmaat, raskaat pilvet,

tuivertava tuuli puissa,

sade piiskaa maata,

kulkija huomaa pisarat,

ne kastelee, virvoittaa,

lämpö huokuu ihosta,

olo on täydellinen,

mäntymetsä tuoksuu,

lintu laulun virittää,

sade lakkasi,

aurinko paistaa jälleen.

Sade

Rapisee, ropisee,

katto tahtia antaa,

pisarat pienet ja iloiset,

maat kastelevat,

tuuli tuivertaa,

on aika syksyn sateiden.

Menetetty kesä,

tuleva talvi,

lehdetönnä puut,

lumi tulla saa,

vaan sataa,

sadetta saadaan,

soi laulu syksyn sateiden.

Toivoni

Olen onnellinen,

olen löytänyt elämin avaimen,

aina uusi päivä,

uudet toiveet,

jaksan uskoa,

haluan uskoa parempaan,

se on toivoni,

ajattelen uutta,

se voittaa murheet, huolet.

Kaipuu

On kaipuu suuri,

paikkaan parhaaseen,

sinne sydän mielii,

vaan järki vastustaa

on kaipuu lohduton,

ei kukaan lohtua suo,

se paikka turvan antaa,

olen vanki sen.

Kohtalo joskus kova on,

vaan elämän tahto suurempi on,

se voiton perii,

olen niin onnellinen.

Aamulla

Aurinko tunkeutuu aamuun,

kastepisarat kosteutta antaa,

suo lintu laulunsa iloisen,

ylle luonnon vihreyden,

se on aamuni,

alla sinisen taivaan.

Kiire

Kiire, kiire piiskaa,

sydän uupuu, pysähtyy,

loppu tulee,

nautitko elämästä,

mitä mukaasi hautaan sait?

-

Ei onni ole odotettu,

se saattaa sinutkin yllättää.

-

On kevät jälleen,

uudet tuulet puhaltaa,

on uudet tuulet,

uusi aamu, toivo.

Olen  kirjoittanut runoja vuodesta 1972 lähtien, olen ollut 14 -vuotias, kun aloitin kirjoittamaan lyhyitä tekstejä.  Löysin vanhoja tekstejä ja runoja pari sataa kappaletta, kirjoitettu vuosina 1972 - 1978. Siksi osa runoista on hyvin nuorena kirjoitettu, joten toivon ymmärtämystä lapsen ja nuoren teksteille, ne ovat oman aikani kirjoituksia silloin.

Aina vain paljastuu uusia kirjoituksia, kun selaan vanhoja papereita ja kalentereita. Sampo -lehti julkaisi runojani 1970 -luvulla.