Joskus on pakko pysähtyä,
kuullakseen oman hengityksensä,
oman sydämensä lyönnit,
olenko vielä elossa?
Olen ollut vain harhainen,
ääniä liikaa kuunnellut yksilö,
olen hukannut oman elämäni,
ja sekoittanut muiden elämän.
Miten ja miksi näin tapahtui,
kukaan muu ei tiedä totuutta,
eikä se oikeastaan kuulu muille,
se on oman mieleni salaisuus.
Miten kaikki tapahtui,
miten aloin ääniä kuulemaan,
kuka minulle puhui mitäkin,
suomea, englantia ja venäjää?
En voinut ymmärtää itse,
miten kaikki järjestyi päässäni,
koko elämäni uusi järjestys,
ja manipuloiduin äänistä!
Hukkasin osan omaa elämääni,
aloin elämään jonkun toisen mukaan,
ne äänet hallitsivat minua,
olin kuin sätkynukke narussa.
Naru oli liian tiukka,
en päässyt enää irti siitä,
vaikka välillä taistelin vastaan,
minun vain piti totella ääniä.
Minä pelkäsin liikaa,
oman itseni ja muiden puolesta,
jotta olisin voinut vapautua,
tuosta pelon ja äänien maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti