Miten ihminen voidaan leimata harhaiseksi? Miten ihmiset voivat tietää minun mielenterveydestäni ulkopuolisina riittävästi? Eihän moni tiedä mitään minun lapsuudestani, minun harrastuksistani, minun perheen tapahtumista, tai lasten kasvattamisesta, tai työelämästä! Eikä avioliitosta, tai taloudesta tai muustakaan elämänarvoista, miten minä ajattelen tai toimin!
Minun ystäväni ja entinen työnantajani ihmetteli tapahtumia viimeisten kuukausien ajalta, ja kysyi, voiko sinut omat lapsesi nousta sinua vastaan? Eikö koskaan kuuntele tai puolusta sinua? Eikä he arvosta omaa äitiään mitenkään? Onko koko perhe sinut hylännyt?
Avioeroon johtavista syistä keskusteltiin, ja kerroin hänelle avoimesti, miksi hain eroa. Siinä takana oli monia syitä mm. puhumattomuus asioista, rakkauden puute, alkoholiongelmat sekä miehen kiinnostus toista naista kohtaan. Nämä asiat ovat myös muutamat muutkin ihmiset naapurustosta todenneet! He ovat ihmetelleet koko tilanteen kehittymistä ja miten minä jaksan kaiken tämän kanssa. Kiitokset heille tuesta täytyy antaa, ja sairaalassa psykiatri jo arvioi, että varo sitä miestä, että sinä et tule terveemmäksi, ja olet ollut alistetussa asemassa!
Minkä takia kukaan ei ole koskaan kuunnellut, miten olen tilanteen itse kokenut? Minua on vain syytetty, koska en ole halunnut tuoda julki kaikkia taustatekijöitä edes omille lapsilleni, koska se on vaikea todistaa, jos heidän asenteensa on jo minua kohtaan ollut kielteinen.
Oman terveyteni takia olen ollut liian väsynyt, kun minulla oli vakava sepelvaltimotauti, ja siihen liittyviä uniongelmia, olen uupunu viimeiset vuodet, eikä kukaan tiennyt, miksi olin liian huonokuntoinen. En juo juurikaan itse, enkä ole tähän ikään mennessä edes krapulaa nähnyt, eikä minun tarvitse korjaussarjaa ottaa seuraavana päivänä! Mutta minut on leimattu joidenkin ihmisten toimesta myös juopoksi, koska muut ympärillä joivat liikaa!
Minä olen tilanteesta yhtälailla huolissani, kuten ystäväni on. En tiedä, miten minut taas lähettiin ihan mielenköyhällä lauseella sairaalaan. Sen he kuitenkin saivat aikaan, että näen painajaisia tapahtumasta koko ajan ja yöni ovat rauhattomia.
Pääsenkö koskaan näistä painajaisista eroon, joissa minua ahdistellaan ja yritetään saada raivoon, ja sitten sairaalahoitoon, ja onko riittävää lääkitystä turvaamaan riittävä unen määrä, varsinkin nyt kun olen päässyt takaisin työelämään!
Minä olen myös alkanut kärsimään paniikkihäiriöistä, joista en ole kärsinyt viime aikoina. Olen jännittynyt, koska pelkään, että minun kimppuuni hyökätään! Se on pelkotila, johon on vaikea saada apua, edes psykiatrit eivät pysty siinä auttamaan. Pelkotila on alitajuinen tila, jossa elimistö reagoi liian voimakkaasti ilman konkreettista syytä. Se vain jää kytemään mieleen, eikä järkeily auta asiassa!
Kaikki omaisuushan on edelleen yhteistä ja asumme avoliitossa nykyään. Talo kuuluu siis yhteisesti molemmille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti