Keijuna keinun

Keijuna keinuu tuulessa hiljaa,
syksyiset heinän korret,
taipuneet tuulen ja sateen alla,
vaihtuneet ruskean väreihin,
kohta jo taipuu korsi,
ja taittuu lumen alla,
vaan katkea ei se,
se on varreltaan voimakkaampi,
ja kokoaa joskus itsensä,
kohoten talvella hangen ylle.

Keijuna keinun elämän pilvissä,
leijun ylös ja alas hiljaa,
enkä tiedä aina omaa suuntaani,
olenko menossa ylöspäin,
vai laskeudunko alaspäin,
näin menee ihmisen elämä,
ilman suurempia suunnitelmia,
vuoria ylös ja mäkiä alas,
ja elämän lanka vain jatkuu.