Kohti kaamosta ja pimeyttä,
syksyn illat kääntyvät,
sateiset myrskysäät,
ja tummenevat illat,
antavat tilaa ajatella,
miten käyttäisin aikaani,
kun syksy on saapunut,
oppisinko jotain uutta,
ja opiskelisiko vielä?
Miten päiväni käyttäsin,
jotta olisin vielä tarpeellinen,
tuntisin joka solullani,
ja eläisin jokaisen päivän,
kaikilla niillä voimilla,
joita kehossani on,
enkä jättäisi mitään puolitiehen,
vaan olisin kokonainen ihminen.
Olisin elämän syrjässä tiukemmin kiinni,
etsisin ja löytäisin uusia merkityksiä,
joita kaipasin välillä elämääni,
selvittäisin oman sieluni tilan,
enkä tyytyisi helpoimpaan ratkaisuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti