Menetin

Miten yksi vuosi,
voi tuhota elämästä,
sen kaiken siihen asti,
saavutetun elämän?

Sen olen elänyt,
ja kokenut rankimman mukaan,
kun menetin oman ihmisarvoni,
naisena, perheenäitinä ja mummona,
olin kaikille vain hullu nainen.

Miten lähes koko suku voi hylätä,
miten ihmisyys valuu hiekkaan
olin vain pieni hiekan murunen,
joka hiersi muiden elämässä.

Olen elänyt enää vain puolittain,
naisena, äitinä ja mummona,
olen menettänyt arvoni,
ihmisten silmissä lähes täysin.

Onneksi kuitenkin oli muutama,
niitä tärkeitä ihmisiä lähellä,
jotka jaksoivat uskoa,
siihen pelastumisen mahdollisuuteen.

He minut nostivat ylös,
siitä isosta hukkumisen suosta,
synkkyyden pimeistä varjoista,
johon mieleltään järkkynyt ihminen,
on voitu sysätä syrjään.

Olin vain elänyt rikasta elämääni,
olin vain kuunnellut äänien maailmaa,
ilman omaa huolta mielenkiintoni mukaan,
enkä koskaan ajatellut satuttaa,
loukata ketään toista.

Olin vain elänyt äänieni tarjoamaa,
heidän selittämää pelimaailmaa,
johon vajosin hiukan liian syvälle,
ja liian intensiivisesti eläydyin,
siihen omaan rooliini pelinappulana.