On hetkiä,
jolloin elämä hymyilee,
kaikki on vaaleanpunaista,
lämmintä ja pehmoista,
eikä tunne vilua tai nälkää,
olemme onnemme kukkuloilla.
On hetkiä,
jolloin vaivumme synkkyyteen,
elämä heittelee tulisia kekäleitä,
jotka polttavat pahasti meitä,
emme tunne kuin tuskaa,
eikä valoa ole näköpiirissä.
On hetkiä,
jolloin ystävät ovat kultaa
kalliimpia,
jolloin he kannattelevat ojien ylitse,
vetävät kuiville suon silmäkkeestä,
auttavat purojen ja jokien ylitse,
kun itse itkemme silmämme verille.
On hetkiä,
jolloin ei toivoisi olevansa edes
olemassa,
mutta kaikkea ei voi saada,
on vain olemassa puolittaisia päiviä,
jotka kaikki kuitenkin kuuluu elää,
ja ne kuuluvat omaan elämäämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti