Äitiys

Elämä syntyy,
ja elämä kuolee,
jokaiselle on annettu omat päivät,
miten voisi toisin päättää?

Olen kokenut syntymän ilon,
olen kokenut myös menettämisen,
jolloin kaikki odotus on tuskaa,
en minä tällaista halunnut,
miksi tässä näin kävi,
ja miten selviän tästä,
oliko vika minussa,
vai puuttuiko kohtalo peliin?

Näin on äityiden laita,
olenko se onnellinen ihminen,
sen pienen nyytin kera,
vai jotenkin kelvoton,
ja menettänyt oman tarkoitukseni,
olla uutta luova ja synnyttävä?

Äityis voi olla suuri lahja,
oli saavutettu tulos,
millainen tahansa,
sillä jokainen saavutus,
on vaatinut veronsa,
ihminen on asettanut sielunsa,
ja oman ruumiinsa,
suureen vaaraan,
paljoa vaativaan tehtävään,
eiikä aina voi kaikki päättyä hyvin!

Mutta on oltava onnellinen,
niistä onnistumisen tunteista,
niistä puolittaisista onnistumisista,
hyväksyttävä ne puutteelliset asiat,
olen vain ollut hyvin tavallinen äiti!