Elämä uudistuu,
kevät voittaa,
talvi unohtunut,
kukat puhkeavat,
on uuden edessä.
Miten jaksaa,
miten iloitsee,
ottaa valon vastaan,
valkoisen hunnun,
joka puissa puhkeaa?
On oltava vahva,
katsottava eteenpäin,
niin kuin puukin luottaa,
että kesä on lempeä,
elämä kantaa aina,
vaikka sitä ei uskoisi.
Jossakin on kasvun avain,
sielua ei voitu lukita,
eikä ovien taakse sulkea,
on oleva elämisen vapaus,
sellaisena kuin se on ollut,
eikä kahleita enää ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti