Näkemätöntä

Ihmisen on vaikea uskoa,
sellaista mitä ei näe,
sellaista mitä itse ei kuule,
tai mitä itse ei koe,
kipuna, kihelmöintinä,
lämpönä tai kuumuutena,
omassa kehossaan.

Kipuina omissa korvissaan,
pistelyinä nivelissään,
kutinana kurkussaan,
tai eri aistien kautta,
näkyinä tai makuina,
moottorien hurinana,
ihmisten ääninä,
musiikkina, korkeina ääninä,
sihisevinä ja suhisevina,
ilman mitään näkyvää syytä!

Siksi ihminen tuomitaan,
jos on joutunut orjaksi,
jollekin tuntemattomalle,
armottomalle isännälle,
välikappaleeksi,
koe-eläimen rooliin,
paljonko hän sietää,
ja elääkö hän tänään,
tai elääkö hän vielä huomenna,
tuossa näkymättömässä maailmassa!?

Jos ei enää elä,
on silloin jo kuollut!