Sieluni itkee

Olisinko kuulevana korvana,
näkevänä silmänä toiselle,
sille lähimmäiselle vieresssäni,
jonka kertomusta kuuntelen,
katson hänen kostuneita silmiään,
ja hänen kärsimystään,
sitä mitä moni ei ymmärrä.

Hän on pian elämänsä elänyt,
päivien määrä on vähentynyt,
paljonko vielä on jäljellä,
mutta kuinka paljon hän kestää,
sitä pahaa oloa fyysisesti ja henkisesti,
joka on läsnä joissakin päivissä,
ja joka ehkä voitaisiin estää,
jos olisi tiedossa enemmän asioita,
asioita joista vain vaietaan,
ja kaikki painetaan villaisella.

Miten minä pieni ihminen auttaisin,
olisin tukena ja turvana hänelle,
silittäisin harmaita hiuksia,
halaisin ja kuuntelin hetken,
antaisin toivoa paremmasta ajasta,
että joskus vielä koittaa vapaus,
ja hän voi elää vapaana kahleista,
mutta sitä minä en voi luvata,
minun korvani vain kuuntelevat,
minun silmäni vain katsovat,
mutta minun sieluni itkee hänen puolestaan!