Päivänsäde

Vain hetken oli valoisaa,
sitten pimeys valtasi maan,
ja menetin paljon ihmisyydestäni,
omasta osastani sukupolvien ketjussa,
enkä ehkä tapaa kuin kerran hänet,
nyt tulevana kesänä,
näin ovat muut päättäneet,
enkä ole enää oikea isoäiti.

Mutta on minulle tapahtunut hyvääkin,
olen saanut toisenlaisen roolin,
olla Suomi-mummona lapsille,
jotka ovat paenneet toisesta maasta,
sodasta ja sen kauheuksista,
etsineet turvaa oman perheensä kanssa,
jostakin missä olisi rauha,
ja turvallista perheen asua!

Siihen minä olin kelvollinen,
Suomi-mummon rooliin hakeuduin,
ja saan tavata nämä lapset perheensä kanssa,
kerran viikossa ja olla turvallinen vanhempi,
sellainen jollaisena mummon roolin näin,
sekä oman isoäitini ja oman äitini,
mitä roolia en itse pystynyt valitsemaan,
oman sukuni ja oman perheeni keskuudessa,
sillä "tutkimattomat ovat Herramme tiet"!

Ei minulle mitään se merkitse,
mistä he ovat kotoisin tai lähtöisin,
eikä se mitä uskontoa he tunnustavat,
katson sen vain olevan lahja ja korvaus,
kaikesta siitä mitä minulle on tehty,
ja mitä minulle sen seurauksena,
on tapahtunut vuosien mittaan.

Ei kannata surra biologista isovanhemmuutta,
jos siinä ovat muut päättäneet tehdä muuta,
on vain valittava silloin toinen tie,
ja olla onnellinen niistä kauniista silmistä,
joita muillakin ja toisillakin lapsilla on,
ja joihin voi rakastua jo ensi hetkestä lähtien.