Takaa-ajettuna

Minä pelkään yhä uudestaan,
takaa-ajettuna paniikissa,
minä näen unia tapahtumista,
juoksen pakoon ja yhä lujemmin,
mutta jalkani eivät toimi,
enkä minä pääse pakoon,
minä huudan hysteerisesti,
minä tärisen ja pelkään,
pelkään henkeni edestä,
ja joitakin ihmisiä vain.

Enkä minä mitään voi unohtaa,
se kulkee vierelläni joka päivä,
tämä loputon pelko,
pelko kiinniottamisesta,
pelko tuomitsemisesta,
eikä se pelko jätä rauhaan,
se palaa yöllä painajaisunina,
ja se tunkeutuu sisimpääni,
minä en ole enää vapaa,
olen vain kahlittu ihminen,
kahlittu kuin häkkilintu,
ja elän tässä elämäni häkissä.