Olen vain hetken kulkija,
ja ajattelen vain hetken,
sitten taas kaiken unohdan,
mutta asiat tulevat eteeni,
aina uudestaan ja uudestaan,
ja silloin olen välillä surullinen,
ja olen elämääni pettynyt.
Jokainen voi pettyä,
jos on joutunut vaikeaan tilanteeseen,
eikä voi itse enää auttaa itseään,
ei ole olemassa keinoja muuttaa,
muiden päättämiä asioita toiseksi,
on kuin tuuliajolla oleva vene,
keskellä elämän myrskyjä.
Suuria toiveita ei kannata pitää,
on vain pieniä hentoja haaveita,
kasvottomia työntäyteisiä päiviä,
ja jonkun muun odotusta,
että pääsen näkemään jotain uutta,
ja paljon suurempaa kuin elämässäni,
koskaan olen edes nähnyt.
Sen suuren kanjonin toteutin,
ja näin sen kauneuden,
se oli unelmieni täyttymys,
ja nyt toista suurta lähden katsomaan,
matka on pitkä ja vaarallinen,
mutta kaiken otan vain voittaakseni,
itselleni jotain uutta elämää,
-
ennenkuin aikani loppuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti