Kaipaus

He saivat mitä tahtoivat,
en tapaa usein  häntä,
ja välillä itken ikävääni,
miten en näe lasta,
joka on sukuni nuorin.

Ikävä kalvaa sisällä,
vaivaa minua usein,
mutta itse en pysty vaikuttamaan,
päättämään siitä asiasta,
se on viranomaisten päätös,
enkä voi kuin tyytyä siihen.

Usein olen pohtinut,
miten paljon ihmisyyttä meni,
jos joku muu tuomitsi,
oman perheen sisällä,
ja antoi tietämättömyyttään,
virheellistä tietoa kaikille!

Minusta on kuitenkin tullut,
Suomi -mummo muille lapsille,
saan tavata heidät kerran viikossa,
nautin ja näen heidän ilonsa,
kauniit tummat silmänsä,
olen mukana heidän elämässä,
toivoakseni elämäni loppuun asti.

Annan heille viikottain omaa aikaani,
sain jo kauniin piirustuksen lintuineen,
ja nyt se on jääkaapin seinässä,
muistuttamassa minua heistä,
jotka ovat nyt minulle annettu,
olen toisten lasten Suomi -mummo!