On vain valtava,
vellova meri,
tämä ihmiskunta,
ja merellä on monenlaisia vaaroja,
suuri mustia aaltoja,
vellovaa tummaa vettä,
eikä satamaa voi nähdä.
On ihmiskunnan kohtalon hetket,
pelastetaanko meitä enää,
vai hukummeko kokonaan,
tähän ihmiskunnan häpeään,
ja siihen mustaan veteen,
jota jotkut mereksi asti ammentavat,
muiden ihmisten päälle.
Ei näy pelastavaa satamaa,
tämän maailman rannoilla,
eikä ole lyhtyjä sytytetty,
on vain himmeitä valoja,
ja paljon pahaa ilmassa,
toivoisi pelastuksen saapuvan,
etteivät liian monet sielut,
joudu liian syvälle veteen.
Tartu toisen käteen,
rakasta enemmän kuin ennen,
äläkä hukkaa sieluasi silloin,
jos pelastusta kaipaat,
tartu toisen ihmisen käteen,
ojenna kätesi ja nosta ylös,
vain yhdessä voimme olla,
paljon vahvempia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti