Näenkö kultaista pitsiä,
tummansinistä taivasta palan,
pilvisen pitsisen taivaan,
hohtavat maahan lankeavat säteet,
kesäsateen kasteleman maan,
siintävän sinisen järvenselän?
Matkalla halki kauneimman Suomen,
monien järvien rantoja kiertäen,
metsät vihreyteen verhoutuneet,
ovat kukkivat tien pientareet,
järvien rannoilla lentävät lokit,
kaikki kisaavat paikasta auringossa.
Me ihmiset kisaamme myös,
omasta paikasta elämän kirkkaudessa,
tavoittelemme kultaa ja loistetta,
etsimme omia unelmiamme,
joskus turhaankin sorrumme,
mutta usein emme luovuta koskaan.
Niin kauan kuin on päiviä,
olemme oman tiemme etsijöitä,
sillä turhaa on periksi antaa,
kun on vielä oleva aikaa jäljellä,
eikä huomisesta ole kuin aavistus,
mitä uusi päivä voi tuoda tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti