Ajattele joka päivä sitä,
omaa kuolemaasi,
jotta tajuaisit,
että elät vain kerran.
Sinulla on aikaa nyt,
mutta ei voi tietää enempää,
elätkö vielä huomenna,
vai onko tämä matkasi pää?
Miten kohtaat viimeiset hetkesi,
oletko levollisin mielin,
vai toivoisitko vielä jotain?
Miksi et antaisi mahdollisuutta,
elää vain tämän päivän hyvin,
olla se parempi ihminen,
joka välittää muista!
Minä olen levollisin mielin,
olen kohdannut kaiken,
mitä elämässä voi kohdata,
nähnyt kuoleman omin silmin.
En osaa surra sitä,
että päiväni loppuvat aikanaan,
vaan hyväksyn sen vain,
yritän elää jokaista päivää.
Kuolema ei ole pelottava,
jos olet jo rajalla käynyt,
tuntenut sielussasi lempeyden,
rauhan ja tyyneyden.
On vain oltava nöyrä,
ajateltava minun on luovuttava,
tästä elämäni pituisesta matkasta,
mentävä rajan toiselle puolelle.
Joka päivä on kuolema läsnä,
opit sen hyväksymään,
ja tiedät, että et pelkää enää,
annat vain sielusi parempiin käsiin.
Minä uskon elämään kuoleman jälkeen,
että sieluni saa jotain kaunista,
matkani jatkuu toisessa muodossa,
elämällä on korkeampi tavoite,
mitä me itse emme tiedä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti