Miten viettäisin viimeiset hetkeni,
jos minulla olisi vain päivä aikaa,
elää sitä omaa elämääni vielä,
enkä saisi enää enempää hetkiä,
vaan kaikki olisi jo valmiiksi laskettu?
Mitä miettisin silloin siinä,
olisinko iloinen menneisyydestäni,
vai olisinko silloin onneton,
että en ole toiminut toisin?
Osaisinko antaa anteeksi virheeni,
pyytää anteeksi kaikilta rikkeitäni,
ja ottaa vastaan viimeisen siunauksen,
Jumalani siunaavilta käsiltä?
Saisinko anteeksi omat syntini,
ja olisiko viholliseni onnellisia,
että päiväni olisivat luetut,
että heille olisin vain pois mennyt,
ja kadotukseen joutunut sielu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti