Kuolemalla

Kuolemalla saamme vapauden,
enkä usko että olemme enää kahlitut,
luulen että kiusaajat osaavat luovuttaa,
kun elämästä on jäljellä enää pelkkä ruumis,
sillä mitä he enää ruumilla tekisivät,
jos sielu on jo paennut paikalta?

Jos sielua on yritetty varastaa,
ja vaaroille enemmän valjastaa,
sitä ei voi kuitenkaan kahlita,
sillä jossakin vaiheessa tajuaa,
että ihminen elää vain yhden kerran.

Koska elämä on aina ainutlaatuista,
sitä ei kannata turhuuteen uhrata,
eikä antaa sielun viholliselle aikaa,
vaan tehdä sitä mistä itse eniten nauttii,
ja mistä saa sen elämisen kipinän.

Kuolema joutaa odottamaan omaa vuoroaan,
sitä ei kannata turhaan jouduttaa,
vaikka toiset voimat sitä tahtoisivat,
sillä elämässä on jotain ainutlaatuista,
ja hyviä tekoja aina tarvitaan elämässä enemmän.