Kesäyö

Auringon kultaa,
keltaisia kukkia,
kedolla harakankellot,
jokaiselle jotakin,
perhosten kisailua,
pörrääviä mehiläisiä.

Olen keskikesässä,
vihreyttä katson,
ja usvaisia öitä,
kun kaste pelloille hiipii,
eikä yötä ole olemassa,
miksi siis surisin,
kun valoa on kaikkiall?

En osaisi elää,
jos elämä olisi tasapaksua,
eikä olisi vaikeuksia,
sillä vaikeudet on voitettava,
jokaisesta oppii jotakin,
kaipaa uudistumista,
henkistä kasvua,
inhimillistä elämää.

Kesäyön keskellä,
herää valoisaan yöhön,
tuntee kaiken viileyden,
ikkunasta tulvivat äänet,
lintujen tuhannet laulut,
ja tietää, että elän vain nyt,
kun olen palannut takaisin,
siihen mistä joskus lähdin.