Miten on rakkauden laita,
miksi teen kaiken jälleen,
vaikka välillä vannoin toisin,
että elää en näin enää voisi?
Olen vain heikko ihminen,
joka tarvitsee sen pienen korren,
tueksi elämänsä päiviin,
jäljellä olevaan aikaan.
On vain vaikeaa olla yksin,
vain omillaan elää,
jos on tottunut toisin,
yhdessä jonkun kanssa elämään.
Kaipaa vaikka hiljaista seuraa,
sillä sanoja ei kannata tuhlata,
parempi olla hiljaa vain,
jos ei osaa hienoja sanoja sanoa.
On vain vaiettava vaikka ikuisuuksiin,
jos toinen ei toista voi ymmärtää,
eikä ole koskaan sielussa tavoitettavissa,
sillä senkin ajan voi joskus ohittaa.
On oltava elämässä viisaampi,
ja tyydyttävä vähempää jopa miehissä,
otettava vain se pala,
joka siihen hetkeen annetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti