Elämälle

Minä elän tänään,
elin eilisenkin päivän,
ja jos olisin tyytynyt siihen,
mitä minulle tarjottiin,
tuskin olisin selvinnyt,
riuhtaisin itseni vapaaksi,
otin oman elämäni herruuden.

Se on parasta siinä tilanteessa,
sillä jos olisin jäänyt vanhaan kiinni,
tuskin olisin näin hyvin voiva,
olen löytänyt paljon uutta tilalle,
vaikka menetin paljon,
ehkä liikaakin entistä elämää,
mutta ymmärsin kaiken kärsimyksen,
ja koko tien jota olin kulkenut.

Jotkut halusivat vahingoittaa enemmän,
ei vain kyenneet enää siihen,
he vain hävisivät osan taisteluista,
ja ihmisen oma tahto oli voimakkaampi,
kuin heidän omat ajatuksensa olivat,
siitä mitä minun tuleva elämäni,
pitäisi olla heidän mielestään.

Ehkä se on suomalainen kateus,
joka vie kalatkin vedestä,
joka saa ihmisen yrittämään,
toisten elämän tuhoamista,
keinolla millä hyvänsä,
anastamaan heidän sielunsa,
sitten viemään heidän omaisuutensa,
jos he eivät enää herää tai huomaa,
herätä siitä Ruususen unestaan.

Minä heräsin ajoissa huomaamaan,
mitä he minulle olivat tehneet,
ja mitä he jatkossa aikoivat,
tajusin vain minä itse tiedän,
vain minä yksin voin pelastua,
ja pelastaa itseni tälle elämälle,
jota elän vain tämän yhden kerran.