Pohjamudista

Onnea en etsi,
enkä sitä tavoittele,
eikä se ole haave,
onnellisuutta,
sitä ei voi kuvata,
se on syvempi ote,
sielun oma tie.

Sielu elää aina,
oli ihminen,
millainen tahansa,
oli hän ahdistettu,
alistettu tai kiusattu,
sielua ei kuitenkaan saa,
lannistettua lopullisesti,
ihminen nousee sieltä,
pohjamudista,
ja sammakoista pois.

Kukaan ei voi tuomita,
eikä toivoa aina ole,
on vain haparoivia askeleita,
ja pieniä hetkiä,
joita eron hetkellä,
vielä voi muistella,
olen vain elänyt,
ja ollut jossakin mukana.