Se kiusaus ja vaiva,
on kuin yhteiskunnan syöpä,
sitä yhteisölliseksi kutsutaan,
ja sen olemus on oleva,
jokaista ihmistä koskeva,
sillä jokainen siihen osallistuva,
on lokeroitunut siihen,
ja jos ei olisi mukana siinä,
olisi sen uhri itse silloin.
Silloin vain voi ymmärtää,
miksi monet ovat mukana siinä,
eivätkä he tunne mitään muuta,
se täyttää heidän sielunsa,
ja kietoo heidän ruumiinsa,
mukaan johonkin pahaan,
jota voisi sanoa syöväksi,
josta ei pääse koskaan eroon,
eikä siltä voi enää pelastua,
vaan se jatkaa kasvuaan,
ikuisesti ja iänkaikkiseen.
Niin on myös uhrin osa,
ennalta päätetty ja määrätty,
hän on oleva syövän etäpesäke,
ja epäkelpoinen solu siinä,
oman elämänsä hetkinä,
siihen viimeiseen henkäykseen asti,
niinkuin on kirjoitettu kaikkialle,
pelastus tulee viimeisenä päivänä,
niille jotka ovat uskoneet,
siihen pelastuksen sanomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti