Miten ihminen leimataan,
ja miten ihminen arvioidaan,
eihän kukaan voi nähdä,
toisen ihmisen sielua,
eikä sitä kärsimyksen määrää,
jota joillekin on annettu,
ulkopuolisten voimien taholta,
sellaista näkymätöntä,
kipua ja tuskaa sieluun,
ja koko ruumiiseen.
Eikä siihen ole parannusta,
tässä ajassa olemassakaan,
vaan ehkä seuraava sukupolvi,
tulee ratkaisemaan sen olemuksen,
voittamaan ne sellaiset voimat,
joilla ihmisiä nyt koetellaan,
he ovat kuin koekaniineja,
joissakin ihmiskokeissa,
joita on tehty paljon,
sitten toisen maailmansodan.
Se on sitä tuntematonta maailmaa,
joka meitä kaikkia ympäröi,
ja jolla on olemassa nimitys,
ja lainsäädäntö vain joissakin maissa,
mutta täällä se on ollut tuntematonta,
eikä sitä edes koskaan ole tunnustettu,
sen olemassaolosta yhä kiistellään,
voiko sellaista tehdä toiselle ihmiselle,
ja miksi se on vain monille,
harhaluuloisuutta edustavaa.
Jokainen sen uhri,
tuntee sen kaiken ruumissaan,
ja tuntee sen myös sielussaan,
se pistää ja polttaa nivelissä,
tuottaa kipua korviin ja silmiin,
ja tuntemattomia sanomia,
tuhansia turhia sanoja,
aivoihin ja sieluihin.
Mikään mahti ei siltä pelasta,
jos on sen uhriksi joutunut,
ja jokainen siihen tuomittu,
joutuu sen kipuna kokemaan,
eikä siltä kukaan voi pelastaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti