ikuinen toivo,
elämän palo,
on yhä sydämessä.
Ei se sammunut ole,
se on vain vahvempi,
ja kestävämpi nyt,
kun oppinut elämään.
Kitunut ja vaiennut,
sydän mustana ollut,
on herännyt eloon,
kuljen vain omia teitä.
En etsi onnea toisista,
vaan omasta sielustani,
siitä että en pelkää mitään,
ja olen vain vielä hetken,
tässä elämässä,
välivaiheessa kiinni.
Ikuisuus on jossain,
jota elämässä odottaa,
siellä sieluni levätä saa,
ja jättää kaikki,
nämä taistelutantereet,
kauaksi taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti