Minä näen silmilläni,
ehkä joskus liiankin tarkkaan,
huomaan sellaista,
mitä ei olisi pitänyt huomata,
muistan asioita,
jotka olisi parempi unohtaa,
ja kuulen korvissani äänet,
muistan kuulemani sanat,
liiankin hyvin,
siksi ne satuttavat kauemmin,
mutta samoin ne lohduttavat,
ja toisinaan ovat turvanani,
kun olen aivan yksin.
Minun mieleni tallentaa,
vahvasti kokemani asiat,
tilanteiden yksityiskohtia,
paikan tunnelmia,
ja näen silmissäni paikat,
muistan ne kasvit ja puut,
sen edessä olevan maiseman,
ja oman mieleni tilan,
jos olen ollut peloissani,
hätääntynyt tai hämmentynyt,
levollinen tai rauhallinen,
eikä niitä voi pyyhkiä pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti