Paljon työtä!

Moni voisi ihmetellä,
että miksi et hae muuta työtä,
kun olet akateemisesti koulutettu,
ja sinulla on opettajan koulutus!?

Mutta miksi hakisin muuta työtä,
jos tunnen olevani arvokas,
tavallisena kotisiivoojana,
ja saan liikuntaa,
ja kuntoilua joka päivä,
ihan oman työni ohessa!

Ja minä näen ne ihmiset,
jotka tarvitsevat apuani,
sillä olenhan ollut auttaja,
jo ihan nuoresta lähtien,
ja ammatinvalintapsykologin mukaan,
se luonteenpiirteeni nousi esille.

Minusta on muuta puhuttu,
joidenkin ihmisten toimesta,
vaikka minä olen aina ollut auttaja,
ja toisia enemmän ajatteleva,
ja itkenyt menetyksiä enemmän,
kuin kukaan koskaan on tiennyt.

Surrut ihmisten kohtaloita,
ja onnettomuuksia paljon,
mutta teen sen kaiken salassa,
sillä en halua jakaa sitä osaa,
se on minun omaani!

Ja minä surin myös läheisiäni,
ja olin huolissani asioista,
paljon enemmän kuin he käsittivät,
sillä aina olen yrittänyt auttaa,
ja ajatella etteivät lapset kärsisi,
ja yrittänyt tarjota heille apua,
taloudellista erityisesti,
kun he ovat sitä tarvinneet.

Ja työtä olen tehnyt,
jopa seitsemän päivää viikossa,
eikä minulla ollut silloin aikaa,
olla kotona koko ajan,
vaan toisella vanhemmalla oli,
toivottavasti hän antoi apua lapsille!

Minä tein kymmennen vuotta,
kahta työtä ja seitsemää päivää viikossa,
jotta saimme pitää oman talomme,
ja maksoimme takausvelkaa,
pienellä palkalla ja paljon muutakin,
sellaista mitä emme olisi saaneet,
kuten musiikan harrastusta,
joka oli lapsille tärkeää.

Mutta asiat unohtuvat,
ja olen nyt etäisempi vanhempi,
ja ymmärrän kaiken sen hyvin,
eikä välejä enää voi korjata,
jos ne on pilattu sanoilla,
joita en koskaan ole lausunut,
turhaan tai turhan takia,
väärän informaation takia,
ja sen monet muutkin tietävät!