Olen vain hetken surullinen,
kun muistan pienen ihmisen,
jota harvoin pääsen näkemään,
mutta ymmärrän hyvin,
että hän voi olla onnellinen,
ja saada rakkautta ihmisiltä,
jotka ovat hänen ympärillään.
Minä en voinut estää tapahtumia,
eikä minulla ollut ohjeita pelastaa,
mitään siitä oikeasta taakasta,
joka lankesi monien ylle,
sillä olin vain yksi kappale siinä,
vajavaisine tietoineni tai taitoineni,
ja yritin vain selvitä eteenpäin.
Miten minä voisin olla huolissani,
nyt kun olen saanut paljon muuta,
olen saavuttanut ihmisten sydämiä,
ja näen ne todelliset ystävät,
jotka eivät kääntäneet selkäänsä,
vaikka päälleni syljettiin muualta,
ja sain paljon lokaa niskaani?
Ahdistuin kaikesta kokemastani,
ja sieltä kuitenkin nousin ylös!
Minä löysin elämälleni tarkoituksen,
auttaa muita ihmisiä näissä tilanteissa,
kuunnella ja neuvoa toiminnassa,
että he pelastuisivat pahemmalta,
eivät joutuisi sinne paikkaan,
mikä voisi satuttaa heitä pahemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti