Kuoleman vierailu perheessä jätti syvät jäljet elämään. Olisiko kaiken voinut välttää elämällä toisella tavalla? Olisiko hänen pitänyt kuunnella enemmän vaimoaan ja olla läsnä enemmän tämän sairastaessa? Hän tunsi välillä syvää syyllisyyttä, että häntä rangaistiin nyt siitä, että hän oli liian vähän tukena ja läsnä kotona vaikeina aikoina. Hän mietti asioita usein, eikä ne jättäneet häntä rauhaan.
Hiljattain oli tapahtunut muutakin ikävää. Hänen läheisen ystävän elämä oli päättynyt. Ystävä oli kuullut puhetta, ja puhuja oli ollut hän itse. Ystävä oli kertonut läheisilleen ystävänsä piinaavan häntä öisin, kun hän yritti nukkua. Miten ihmeelliseltä oli tuntunutkaan näin jälkikäteen, että ystävä ei ollut jaksanut elää, koska häntä oli arvosteltu hänen äänellään niin ankarasti. Hän oli lopettanut syömästä ja oli nopeasti sairauksien heikentämä. Hänestä oli tullut erakko, eikä ihmiset ymmärtäneet hänen kuulevan puhetta, koska muut eivät sitä kuulleet!
Mutta hän tunsi syyllisyyttä myös ystävänsä kuoleman takia. Olisiko hän voinut auttaa ystäväänsä tämän eläessä puhumalla hänelle ystävällisesti. Eihän hän tiennyt näistä ikävistä puheista, joita hän oli kuullut öisin!
Miten elämässä voi tapahtua tällaista? Miten ihminen voi kuulla tuntemansa ihmisen puhetta? Ja miten elämän arvot muuttuvat. Ihmisestä tulee yksinäinen ja erakoitunut, kun kukaan ei ymmärrä, että jotain outoa on tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti